Hautaan siunaaminen

Hautapaikka-asiat

Seurakuntayhtymä
http://www.kristiinankaupunginseurakuntayhtyma.fi/etusivu

Anita Viik Ingvesgård ja Olav Klemets
http://www.kristiinankaupunginseurakuntayhtyma.fi/info-ja-asiointi

Kirkko, pappi ja tilavaraukset

Virasto 06-221 1144 (Virasto avoinna ke, to, 9.30-12.00 & pe 10.00 - 12.00)
Sähköposti: kristiinankaupungin.seurakunta@evl.fi

Kirkkoherra Martti Toivanen
p. 040 173 3353

Seurakuntapastori Mika Helander
p. 040 173 7103

 

KUOLEMA

Kuolema on osa elämää

Jokainen maailmaan syntynyt nukkuu kerran pois. Kristillinen usko puhuu kuolon unesta. Paavali kuvaa ihmisen ruumista siemeneksi, josta maahan haudattuna versoo iankaikkisuus- ruumis. Olet kenties itse huomannut jo kuolleesta läheisestäsi, että kuolleena hänen piirteensä vaikka ovatkin rakkaat, hänen persoonansa ei enää ole läsnä vaan jossakin muualla.
Ruumiillinen kuolema ei ole loppu, sitä seuraa kristillisen uskon mukaan hengellinen iankaikkisuus: Odotamme uutta taivasta ja uutta maata. Jätämme jäähyväiset jälleennäkemistä kaivaten. Läheisen kuolema koskettaa kuitenkin syvälle. Se tuo kaipauksen ja ikävän. Se tuo mukanaan erilaisia tunteita.  Meillä on oikeus tunteisiin, ei ole ”huonoja” tai ”hyviä” tunteita. Mutta on hyvä myös muistaa, että Jumala on, Hän on todellisuutta surummekin keskellä.  
Surun ohi ei ole tietä. Vain sen läpi. Päivä kerrallaan suru muuttuu muistoiksi. Jokainen suree oman persoonallisuutensa kautta. Tarvitsemme tällä tiellä hiljaisuutta, mutta myös ystävien tukea ja mahdollisuutta puhua toistemme kanssa. Seurakuntasi työntekijät ovat myös sinua varten surussasi. Sairauden keskellä, kuoleman lähestyessä voit pyytää esim. sairaalan henkilökuntaa soittamaan papin paikalle.

Hautajaisten valmistelu

Kun kuolema on tapahtunut, on ryhdyttävä valmistelemaan hautaamista. Se on omaisten, usein raskaskin tehtävä. Hautaamiseen liittyy omaa ja läheisten surutyötä ja läheisen muiston kunnioittamista. Käytännössä valmistelu aloitetaan seurakuntasi kirkkoherranvirastosta, seurakuntayhtymän taloustoimistosta ja sitten hautaustoimistosta, mahdollisimman pian kuoleman tapahduttua. Virastossa on päivystävä pappi, pääsääntöisesti maanantaisin ja keskiviikkoisin aamupäivällä. Viraston yhteystiedot ovat esitteen lopussa.
Kirkkoherranvirastossa sovitaan sanomakellojen soittaminen, siunauksen aika ja päivä, paikka, toimittaja ja milloin vainajan nimen muistaminen on kirkossa, sekä varataan mahdollista muistotilaisuutta varten seurakuntatalo ja sovitaan emännän kanssa häntä koskevista asioista.
Sanomakellot soitetaan sopimuksen mukaan. (Vanha kirkollinen perinne on soittaa sanomakellot, kun vainaja tuodaan ruumishuoneelle.)
Siunaukset toimitetaan pääsääntöisesti perjantaisin ja lauantaisin. Kirkkoherranvirastossa kerrotaan kuka papeista on toimitusvuorossa. Jos toimittajaksi halutaan tiettyä pappia, on varauduttava siirtämään toimitus hänen vuoronsa päivään. Toimituskeskustelussa käydään läpi siunaustilaisuuden kulku, sekä muistotilaisuuden kulku. Omaiset voivat kertoa poisnukkuneesta, jakaa surua, rukoilla. He voivat esittää virsitoivomukset ja suunnitella yhdessä siunaustilaisuutta. Tavat ovat siksi, että ne loisivat turvallisuutta tilanteeseen. Niitä voi myös hieman muutella. Siunaamisen jälkeisenä pyhänä jumalanpalveluksessa muistetaan   esirukouksessa hautaan siunattuja. Toivottavaa on, että omaiset osallistuisivat tuolloin jumalanpalvelukseen ja rukoukseen.  
Kirkkoherranvirasto hoitaa myös kanttorin siunaustilaisuuteen. Jos on erityistä musiikkitoiveita tai kanttorin toivotaan osallistuvan muistotilaisuuteen, on syytä ilmoittaa ajoissa niistä kanttorille. Kirkossa ja siunauskappelissa oleva musiikki on selkeästi kirkon perinteen mukaista, muistotilaisuus voi olla hieman vapaampi.

Hautapaikka

Hautaus voi olla arkkuhautaus tai tuhkahautaus. Asiassa on myös hyvä kunnioittaa vainajan viimeistä tahtoa. Se voi tapahtua uuteen tai vanhaan sukuhautaan, jolloin siihen on oltava suostumus kaikilta joilla on oikeus hautapaikkaan. On suositeltavaa käyttää sukuhautoja uudestaan. Hautapaikkaan liittyvät asiat hoidetaan seurakuntayhtymän taloustoimistossa. Siellä voi tehdä myös sopimuksen haudan hoidosta. Hautausmaa on siunattu siihen tarkoitukseen ja lasketaan Jumalanpalveluspaikaksi, kirkkoon verrattavaksi. Siksi hautausmaita koskee ns. laki hautarauhasta.
Hautauksen maksuista saa tietoa seurakuntayhtymän taloustoimistosta ja kirkkoherranvirastosta.

Hautaan siunaaminen

Kirkkoon kuuluvat, tai kristillisen elämänkatsomuksen omaavat siunataan kristillisen tavan mukaan. Kristittyinä uskomme iankaikkiseen elämään, ja Jeesuksen ristinkuoleman kautta tapahtuvaan armahdukseen. Hautaansiunaus on siis jumalanpalvelusluonteinen.
Kirkkoon kuulumattomat ovat ratkaisseet uskonnonvapauteen vedoten oman vakaumuksensa luonteen. Siksi uskonnonvapauslain mukaan ei ole syytä siunata kirkkoon kuulumatonta muuten kuin erittäin painavista syistä.  Esimerkiksi jos ennen kuolemaa joku omaisista on saanut tietää sen olevan vainajan erityinen toive, tai vainaja on tehnyt mielen muutoksen Jumalan puoleen. Voimme ajatella asiaa siten, että jos me kristityt olisimme vähemmistö, emme pitäisi jos toisen uskontokunnan omaavat omaiset eivät kunnioittaisi meidän vakaumustamme. Mikäli omaiset kuuluvat kirkkoon, pappi voi tulla omaisten takia tilaisuuteen ja suorittaa rukoushetken tai hautaan laskun.
Yleensä siunaus tapahtuu myös tuhkahautauksen kohdalla ennen tuhkausta. Joskus harvoin ulkomailta tulee tuhkauurnia, joille voidaan myös suorittaa siunaus.
Siunaustoimituksen kulku, ellei kyseessä ole siunaus-jumalanpalvelus on seuraava:
Virsi- Johdanto – Psalmi – Rukous – Sana – Puhe – Uskontunnustus – Siunaus - Esirukous – Isä meidän rukous - Herran siunaus – Virsi - Loppusoitto.
Kukkatervehdys on yleensä siunauksen jälkeen, paikkaa voidaan sovittaessa vaihtaa joko alkuun tai loppuun, kesäaikana haudallekin. Lähiomaiset laskevat arkun päälle, muut sivuille. Rintamatunnuksen omaaville lasketaan kukkatervehdyksen jälkeen veteraanien havuseppele, joka sitten usein haudattaessa laitetaan mukaan hautaan. Viimeisen virren jälkeen kukat haetaan pois ja kantajat asettuvat paikoilleen. Arkku kannetaan vaunuille ja viedään leposijaansa. Haudan ollessa vielä avoin lähiomaiset voivat heittää viimeisen kukkatervehdyksen arkun päälle.
Elleivät omaiset peitä hautaa, kukat asetetaan kannen päälle ja lopuksi veisataan esim. virsi 30 tai 377. Kutsu muistotilaisuuteen esitetään tämän jälkeen yleensä lähiomaisten toimesta. Hautausmaan hoitajat poistavat haudalle jätetyt kukat niiden lakastuttua.

Muistotilaisuus

Muistotilaisuus on omaisten muistojuhla. Se koostuu yleensä virsistä / lauluista / musiikista ja mahdollisista adressien luvusta. Tapa lukea adressit ei ole välttämätön, ne voi jättää myös ns. vainajan pöydälle, josta muistotilaisuuteen tulijat voivat niitä itse katsella. Muistotilaisuuden ei tarvitse olla kovin pitkä, varsinkin jos on kaukaa tulleita vieraita. Muistotilaisuuden johtamisen voi antaa esim. papin tehtäväksi.

Hautajaisten jälkeen

Omissa seurakunnissa on hyvä tiedustella esim. muualle haudattujen muistomerkkiä, jolle voi omilla kotipaikoillaan laskea muistokynttilän. Mikäli asut tämän seurakunnan alueella, haudalla käyminen on helpompaa. Vuoden aikana poisnukkuneiden vainajien nimet luetaan ja muistokynttilä sytytetään pyhäinpäivänä. Tähän tilaisuuteen vainajan lähin omainen saa kutsukirjeen syksyn aikana.
On hyvä etsiä jumalanpalvelusyhteyttä. Seurakunta on suurperhe, johon olet tervetullut suruinesi ja iloinesi.

Seurakunnan tiedot ja puhelimet:

Os. Parmaninkatu 4, puh. (06)  221 2308
Kirkkoherra Martti Toivanen  p. 040 173 3353
Seurakuntapastori Mika Helander p. 040 173 7103
Kanttori Juho Viitala p. 040 066 8320
Seurakuntamestari Olav Klemets p. 040 757 5344, (06) 221 1144

Kristiinankaupungin srk-yhtymän hautausmaat ovat kantakaupungissa, Siipyyssä, Tiukassa, Lapväärtissä.
Ns. vanha ja uusi hautausmaa, kummatkin ovat  kantakaupungissa.

Psalmi 139
Herra, sinä olet minut tutkinut, sinä tunnet minut.  Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät, jo kaukaa sinä näet aikeeni.  Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut, perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni. Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa, jota sinä, Herra, et tuntisi. Sinä suojaat minua edestä ja takaa, sinä lasket kätesi minun päälleni. Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä, siihen ei ymmärrykseni yllä.
Minne voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta, minne voisin paeta sinun edestäsi? Vaikka nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet. Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin tai muuttaisin merten taa, sielläkin sinä minua ohjaat, talutat väkevällä kädelläsi.  Vaikka sanoisin: "Nyt olen pimeyden kätköissä, yö peittää päivän valon", sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo….
Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini. Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle.